Sosiaalinen media tukahduttaa keskustelun

Kuulostaa paradoksilta, eikö? Sosiaalinen media on tarkoitettu edistämään keskustelua, ei tukahduttamaan sitä.

Viime aikoina on useamman kerran käynyt niin, että Twitterissä alkaa keskustelu kiinnostavasta aiheesta. Mukaan liittyy koko ajan lisää väkeä. Sepä oivallista. Asia kiinnostaa. Tulee paljon hyviä mielipiteitä.

Sitten tullaan tilanteeseen, jossa keskustelijoita on niin monta, että Twitterin 140 merkin tilasta valtaosan vievät osallistujien käyttäjätunnukset. Itse keskustelulle jää yhä vähemmän tilaa. Loppujen lopuksi keskustelu tyrehtyy siihen, että noin 30 jäljelle jäävään merkkiin ei saa mahtumaan mitään järkevää kannanottoa.

Eihän sen näin pitänyt mennä.

Mikä siis ratkaisuksi? Tällaista on yritetty:

Ensimmäinen porukka keksi ”jatkopaikaksi” Facebookin, jonne perustettiin Innoste-ryhmä. Se onkin saanut kiinnostuneita jäseniä, muutamassa päivässä viitisenkymmentä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että osa alkuperäiseen keskusteluun osallistuneista ei ole Facebookissa eikä halua liittyä siihen.

Toisen porukan kesken oli puhetta Google Plus -yhteisöstä, jossa voitaisiin jatkaa keskustelua. Aavistan, että edessä on sama ongelma kuin Innosteessa: jotkut alkuperäisestä keskustelijajoukosta eivät omista Google-tiliä, joka on edellytys Google Plus -ryhmään osallistumiseksi. Taas ollaan saman ongelman edessä. Haluammeko liittyä taas uuteen some-alustaan? Unohtamatta sitä, että täysin uuden foorumin käyttämiseksi pitää ensin opiskella, miten se toimii.

Kolmanneksi tuli esiin hashtagin käyttö Twitterissä. Se on toki toimiva ratkaisu, mutta taas ollaan ongelmissa. Kuka luo hashtagin? Minkä hashtagin? Kuka jaksaa enää seurata sitä, kun keskustelu on jo jonkin aikaa rajoittunut kyllä/ei-tasolle? Miten säilyy jonkinlainen logiikka, mikä jatkokommentti kuuluu mihin kommenttiin?

Neljänneksi voisi luoda Storify-palveluun aiheeseen liittyvän twiittikronologian, johon kuka hyvänsä pääsee kommentoimaan. (Täällä pari esimerkkiä.) Muuten hyvä idea, mutta jonkun pitäisi nähdä se vaiva, että etsii kaikki asiaan liittyvät twiitit ja luo Storify-ketjun. Kuka viitsii? Ja kun Storify-tilit ovat henkilökohtaisia, haluavatko keskustelijat osallistua jonkun henkilökohtaisen tilin ”avustamiseen”?

Viides vaihtoehto voisi olla, että joku keskustelun osanottajista luo avoimen blogin vaikkapa wordpress.com:iin, joka on ilmainen. Ja taas syntyy ongelma. Millaisiksi pitäisi muotoilla blogin asetukset, jotta jokainen halukas pääsee osallistumaan? Ketkä ovat blogin administraattorit? Miten jatkokeskustelu aloitetaan järkevästi, jotta taustaa olisi kommentointia ajatellen riittävästi?

Ehkä meidän pitää vain hyväksyä, että varsinkin Twitterissä ”keskustelu” on – kuten amerikkalaiset sanovat – a flash in the pan eli ryöpsäys, joka kestää hetkensä ja unohtuu sitten saman tien.

Se olisi sääli.

Siksipä kysymys some-viisaille: Kun Twitter-keskustelu paisuu parista-kolmesta keskustelijasta laajemmaksi, mikä on hyvä foorumi jatkaa? Ottaen huomioon, että

  • jo syntynyt twiittiketju voi olla aika pitkä ja tulisi jotenkin saada alustukseksi mukaan
  • kenenkään ei tarvitsisi opetella kovasti uutta
  • moni vierastaa uusiin some-palveluihin liittymistä
  • vastaan saattaa tulla mustasukkaisuutta siitä, kuka jatkoratkaisua hallinnoi

En ole keksinyt. Auta! Kommentoi tuohon alle, niin referoin Twitterissä kaikkien hyväksi.

Comments

  1. Esko - 25.3.2013 @ 1.03

    En osaa vastata, mutta ihmettelen että henkilöt jotka ovat vaivautuneet luomaan itselleen twitter-tilin kuuluisivat joukkoon ”vierastan some-palveluihin liittymistä”.

    • Kimmo Linkama - 25.3.2013 @ 9.27

      Tuossa on pointti. Toisaalta voi olla, että Twitter on tekstiviestinkaltaisuudellaan ollut matalin kynnys someen mukaan tulolle, ja muut vaihtoehdot tuntuvat liian runsailta tai vaikeakäyttöisiltä. Facebook on saanut niin paljon pyyhkeitä yksityisyydensuojastaan – tai sen puutteesta – että sitä ilmeisesti moni vastustaa periaatteesta. Vaikka Google luultavasti tietää meistä joka tapauksessa enemmän, se on päässyt julkisuudessa vähemmällä.

      Olen kyllä kanssasi samaa mieltä: mukaan vaan. Kyllähän aikuiset ihmiset tietävät, mitä voi/kannattaa maailmalle huudella ja mitä ei.

  2. Rolle - 29.4.2013 @ 8.36

    Ei ihan suoraan sosiaalinen media, mutta tuli mieleen IRC-kanavan perustaminen. Onhan kyseessä maailman vanhin ryhmäpikaviestin, jota käyttää yhä monet (itseni mukaanlukien) päivittäin. Tarvittaessa käyttö onnistuu pelkällä selaimella, webchat.quakenet.org.

  3. Virpi Kotro - 25.8.2013 @ 9.51

    Listasta puuttuu vielä yksi ei-digitaalinen vaihtoehto: spontaani livemiitti, jossa halukkaat voivat jatkaa keskustelua. Tosin siitä ei välttämättä jää bittijälkeä, mutta keskustelun siemenet saattavat itää jotakin muuta: kenties blogikirjoituksen, novellin , romaanin, uuden yritysidean tai vain hyvän mielen. 😉

    • Kimmo Linkama - 25.8.2013 @ 16.44

      Tuohan on tietysti yksi ja varsin varteenotettava mahdollisuus, sikäli kuin ihmiset pystyvät kerääntymään samaan paikkaan. Tulee hiukan maantiede vastaan, mikä taas ei ole somessa ongelmana.

Vastaa

Your email address will not be published / Required fields are marked *