Kun blogi tulee tiensä päähän

Kun blogi, olipa se kirjoittajansa bisnes- tai yksityinen ilmaisukanava, haipuu ja häviää, syynä on yleensä jokin näistä kolmesta:

  1. Kiinnostuksesi tähtäin muuttuu, jolloin aiempi blogisi ei enää liity asiaan
  2. Lopetat blogin kirjoittamisen kokonaan (uramuutoksen, kyllästymisen tms. vuoksi)
  3. Siirrät blogin toiselle julkaisualustalle (kuten Bloggerista WordPressiin)

Olipa syy mikä tahansa, jos blogisi yhtäkkiä lopahtaa, lukijasi ovat ymmällään. Mitä tapahtui? Onko kirjoittamisessa vain jostain syystä tauko vai onko kirjoittaja lopettanut, kuollut, kadonnut? Varsinkin jos olet postaillut harvakseltaan ja epäsäännöllisin välein, lukijasi jäävät epätietoisuuteen viikoiksi.

Tee siis lukijoillesi palvelus. Kirjoita ”jäähyväispostaus”. Jos lopetat koko blogin, kerro se. Jos hiljaisuus johtuu muutoksesta ammatillisessa elämässäsi, kerro mitä teet tästä lähin ja mistä voimme löytää sinut tulevaisuudessa. Ja jos vaihdat julkaisualustaa, anna ihmeessä uuden nettikotisi osoite.

Mutta älä häviä elämästäni noin vain.

#blogi#kirjoittaminen#lukijat

Comments

  1. Tiina Linkama - 10.7.2011 @ 21.36

    Kommentoinpa minäkin tänne. Osittain me olemme tästä jo keittiön pöydän yli puhuneet, mutta tässä vielä joitain ajatuksiani ihan paperilla. Tai ainakin melkein.

    Blogin kirjoittajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, kuten eivät ole blogitkaan. Sinä, Kimmo, markkinoijana ajattelet pääsääntöisesti business-blogeja. , Joita perustetaan tukemaan liiketoimintaa, antamaan sille lisäarvoa, inhimillistämään sitä.

    Minä taas kirjoittajana edustan human interest -blogityyppiä. Kirjoitan laajemmin elämästä, minun kohdallani elämästä Virossa, ilman sen suurempaa kaupallista päämäärää. Jos ei lasketa sitä, että en pane pahakseni jos blogini tuo lisää asiakkaita omaan businekseeni eli Villa Ottiliaan.

    Niinpä katselen blogin elämänkaarta hieman eri vinkkelistä. Ja minä uskon, että suurimmat syyt ykilöiden, ei siis yhteisöjen tai yritysten blogin loppumiseen ovat:

    1. Väsymys, turhautuminen, kyllästyminen
    2. Ajan puute
    3. Muut harrastukset puskevat blogin ohi.

    En ole mitenkään työkseni seurannut kuolevia tai hiljalleen vaikenevia blogeja, mutta epäilen että harva ei-business -blogin kirjoittaja päättää jonain päivänä lopettaa bloginsa.

    Ennemmin käy kuten hiljalleen kaikkoavien ystävien kanssa käy, yhteydenotot harvenevat. Reaalimaailmassa puheluista ja kirjeistä tulee postikortteja kaukaisilta matkoilta, sitten enää joulukortteja ja sitten yhteys lopulta katkeaa kokonaan. Ei kukaan päättänyt, että näin siinä käy. Eikä kukaan kirjoittanut jäähyväiskirjoitusta.

    Mielenkiintoista on myös pohtia sitä, miksi joku aloittaa blogin – mitkä ovat hänen tarkoitusperänsä, jos kyse ei ole liiketoimintaa tukevasta toiminnasta. Yksi aloittaa käsityöblogin ja huomaa kirjoittavansa kasviasioista tai politiikasta tai jostain ihan muusta. Blogi elää mutta muuttaa muotoaan.

    Toinen on rajannut bloginsa koskemaan vain ja ainoastaan yhtä asiaa, ja asia tyrehtyy tai asiasta ei ole enempää kerrottavaa.

    Niin tai näin, blogit ovat mielenkiintoisia, jotkut lähtevät nousukiitoon, toiset tussahtavat nenilleen alkumetreillä. Joillekin blogikirjoittajille riittää se, että he saavat pidettyä yhteyttä vaikkapa kaukaisiin sukulaisiinsa. Toiset tavoittelevat kuuta taivaalta ja maailmanlaajuista suosiota.

    Uskon, että blogin elämänkaaret tulevat olemaan herkullista ja hyvää materiaalia tuleville sosiologeille, medianomeille ja keitä niitä onkaan.

  2. Kimmo Linkama - 10.7.2011 @ 22.59

    Totta puhut. Ajattelin nimenomaan bisnekseen liittyviä blogeja, mutta miksei sama päde tietty yksityisiinkin blogeihin. Muutinkin siksi hiukan alkuperäisen postaukseni sanamuotoa.

    Mutta olipa blogi yksityinen tai bisnesblogi, aloittaessaan kirjoittaja ottaa tietynlaisen vastuun lukijoihiinsa nähden. Toki sellaisiakin blogeja näkee, joiden ei välttämättä ole tarkoituskaan aiheuttaa vastavuoroisuutta, mutta suurin osa blogin aloittajista kai toivoo jonkinlaista dialogia.

    Siitä syystä on lukijan kannalta kurjaa – ja bisnesblogin kyseessä ollessa suorastaan luottamuksen kannalta vahingollista – jos blogin annetaan hiipua noin vain, ilmoittamatta. Kuin lähtisi ihmissuhteesta sanaakaan sanomatta, syytä kertomatta.

    On luonnollista ja inhimillistä, että innostus lopahtaa, kiinnostus suuntautuu muualle, iskee kirjoittamisväsymys. Hyvä tapa kuitenkin olisi tämmöisessä tilanteessa kertoa siitä lukijoille. Lukijan kannalta tylsintä on käydä blogissa viikoittain, kuukausittain, ja lopulta huomata, että puoleen vuoteen ei siellä ole tapahtunut mitään. Siitä voi tehdä jatkoa koskevan johtopäätöksen, mutta paha kyllä se taitaa olla aika kiukun leimaama. Miksi siis kiukustuttaa (entiset) ystävänsä/tuttavansa/lukijansa, jos sen voi helposti välttää?

  3. Jaana Mäkelä - 16.7.2011 @ 12.27

    Olen törmännyt samaan ilmiöön blogisivuja selaillessani – yllättäen viimeiset päivitykset ovatkin 2006-2007 -luokkaa eikä sen jälkeen ole sivulle ilmestynyt mitään. Minustakin olisi rehellistä pistää satunnaisille kävijöille tieto, ettei sivua enää päivitetä kuin satunnaisesti jos silloinkaan. Otin yhteyttä yhteen ATC-korttiblogiin, joka oli suht uusi ja aktiivinen. Vastauksen saaminen kesti neljä kuukautta ja sivu oli myöskin päivittämättä saman ajan. Ymmärrän, että blogin pitäjällä oli oma firma ja tietysti kiirettä sen kanssa, mutta kyllä jäin ihmettelemään, mitä tapahtui, kun yhteydenpito katkesi ennenkuin alkoikaan. Eivätkö korttini kelvanneet? Oliko koko korttijengi hajonnut?
    En osaa sanoa bloginpitäjän vastuusta, mutta esim. minua ei enää kauheasti kiinnostanut ottaa osaa siihen korttipuuhaan, kun en voi tietää, vastataanko seuraavaan viestiin taas vasta muutaman kuukauden päästä.

    Jaana Mäkelä

  4. Kimmo Linkama - 16.7.2011 @ 19.04

    Hyvä pointti. Bloginpitäjän kannattaa muistaa, että vastuu on tärkeä, ja sen toinen puoli on juuri tuo, minkä sanoit: ikuinen ”asiakkaan” menetys, jos ei hoida leiviskäänsä kunnolla.

    Ja jos blogilla on merkitystä bisneksen kannalta, välinpitämättömyys lukijoita kohtaan voi kostautua taloudellisesti, ei vain maineen menetyksenä (mikä tapahtuu joka tapauksessa).

    Kiitos kommentista!

Vastaa

Your email address will not be published / Required fields are marked *