Olen hyvän aikaa elämästäni tehnyt markkinointiviestintää ja listasin tähän puolenkymmentä asiaa, joilla markkinointiviestille on mahdollista tehdä merkittävää ja pysyvää hallaa. Mitä jos tehtäisiin toisin?

1. Me, yrityksemme ja me

Nopein, helpoin ja tehokkain keskusteluntappaja on puhua koko ajan vain itsestään. Jos ajattelemme vaikkapa treffejä, kauanko jaksoit kiinnostua tyypistä, jonka itsekehu pursui yli äyräiden? Miksi asiakkaasi ajattelisi toisin?

Silti melkein jokainen satunnaisesti valittu yrityssivusto ja markkinointiaineisto näkyy tekevän parhaansa hukuttaakseen lukijan siihen, mitä me osaamme, mitkä meidän arvomme ovat tai miten meidän tuotteemme toimivat.

Asiakasta ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän haluaa tietää, mitä etua sinusta on hänelle. Hän ei halua tietää, että koneesi pystyy X tuhanteen kierrokseen minuutissa. Hänelle on tärkeää, miksi hänen bisneksensä tekee parempaa tulosta, jos käytössä on kone, joka pystyy X tuhanteen kierrokseen minuutissa.

Ominaisuudet itsessään eivät myy. Kerro asiakkaallesi, mitä etua näistä ominaisuuksista on. ”Miksi?” on oikein hyvä kysymys.

2. Massayksilöllisyys

Onnittelut, tuli juuri luoduksi termi, jonka merkitys aukeaa vain sinulle ja mahdollisesti mainostoimistollesi. Mitä asiakas saa siitä irti?

Tämä tosielämän esimerkki pääsi muutama vuosi sitten jopa erään vähittäiskauppaketjun motoksi. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että toisilleen vastakkaiset yhdyssanan osat aiheuttavat pelkkää massahämmennystä.

Mottojen ja sloganien on yleensä hyvä olla jollain lailla tajuttavia. Oivalluksen pitää syntyä silmänräpäyksessä. Jos näin ei käy, jospa unohtaisit koko sloganin.

3. Olemme paras kumppanisi

Jollet pysty konkretisoimaan tarjoomaasi, äkkiä harjoittelemaan.

Törmäsin englanninkielisessä nettimaailmassa seikkaillessani sivustodesignia tarjoavaan yritykseen, jonka markkinointiväittämä oli ”the best web design company for you”. Google-haku toi hakutermille ”web design company” 86.500.000 (kyllä, kahdeksankymmentäkuusi ja puoli miljoonaa) tulosta. Hmm. Paras?

Pelkkä väittäminen ei tee sinusta asiantuntijaa. Siihen tarvitaan todisteita. Ja kannattaa muistaa myös tuoda esiin, miten sinun asiantuntijuutesi hyödyttää asiakasta enemmän kuin kilpailijan.

4. Näin meillä on aina tehty

Onko syntynyt tulosta? Einstein kuuluu sanoneen: ”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”.

Hupaisinta – tai traagisinta, riippuen näkökulmasta – on se, että moni yritys vastustaa viimeiseen asti viestinsä tai sen sävyn muutosta. Ensin haetaan apua markkinointiviestinnän asiantuntijalta, ja kun apua saadaan, halutaan ehdotuksista huolimatta toimia entisellä tavalla. Joka siis ei alun alkaenkaan toiminut…

Erityisesti aikoina, jolloin kauppa ei oikein tahdo käydä, voisi olla ideaa olla ensimmäinen, joka toimii toisin kuin toimialalla on yleisesti totuttu. Vaatii rohkeutta, kyllä. Tulokset voivat olla hämmästyttäviä.

5. Ehdotuksestasi ei pidetty

No tämähän auttoikin. Ääretön miinus yksi.

Kun ulkopuolelta ostettu markkinointiviestin terävöitys ei tunnu heti osuvan, voi tietysti olla, että tekijä ei ole osannut asiaansa. Yhtä hyvin voi kuitenkin olla, että toimeksianto on ollut epäselvä. Siksi negatiivinen palaute ja muutostoiveet tulisi aina yksilöidä. Mitä tarkemmin, sitä parempi.

Sitä paitsi on epäolennaista, mistä johtoryhmä, markkinointiosasto tai kuka hyvänsä firman sisällä ”ei pidä”. Ainoa asia, jolla on merkitystä, on se, uppoaako viesti kohderyhmään. Testausta peliin. Ja sitten sopeudutaan.

Kuulostaa paradoksilta, eikö? Sosiaalinen media on tarkoitettu edistämään keskustelua, ei tukahduttamaan sitä.

Viime aikoina on useamman kerran käynyt niin, että Twitterissä alkaa keskustelu kiinnostavasta aiheesta. Mukaan liittyy koko ajan lisää väkeä. Sepä oivallista. Asia kiinnostaa. Tulee paljon hyviä mielipiteitä.

Sitten tullaan tilanteeseen, jossa keskustelijoita on niin monta, että Twitterin 140 merkin tilasta valtaosan vievät osallistujien käyttäjätunnukset. Itse keskustelulle jää yhä vähemmän tilaa. Loppujen lopuksi keskustelu tyrehtyy siihen, että noin 30 jäljelle jäävään merkkiin ei saa mahtumaan mitään järkevää kannanottoa.

Eihän sen näin pitänyt mennä.

Mikä siis ratkaisuksi? Tällaista on yritetty:

Ensimmäinen porukka keksi ”jatkopaikaksi” Facebookin, jonne perustettiin Innoste-ryhmä. Se onkin saanut kiinnostuneita jäseniä, muutamassa päivässä viitisenkymmentä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että osa alkuperäiseen keskusteluun osallistuneista ei ole Facebookissa eikä halua liittyä siihen.

Toisen porukan kesken oli puhetta Google Plus -yhteisöstä, jossa voitaisiin jatkaa keskustelua. Aavistan, että edessä on sama ongelma kuin Innosteessa: jotkut alkuperäisestä keskustelijajoukosta eivät omista Google-tiliä, joka on edellytys Google Plus -ryhmään osallistumiseksi. Taas ollaan saman ongelman edessä. Haluammeko liittyä taas uuteen some-alustaan? Unohtamatta sitä, että täysin uuden foorumin käyttämiseksi pitää ensin opiskella, miten se toimii.

Kolmanneksi tuli esiin hashtagin käyttö Twitterissä. Se on toki toimiva ratkaisu, mutta taas ollaan ongelmissa. Kuka luo hashtagin? Minkä hashtagin? Kuka jaksaa enää seurata sitä, kun keskustelu on jo jonkin aikaa rajoittunut kyllä/ei-tasolle? Miten säilyy jonkinlainen logiikka, mikä jatkokommentti kuuluu mihin kommenttiin?

Neljänneksi voisi luoda Storify-palveluun aiheeseen liittyvän twiittikronologian, johon kuka hyvänsä pääsee kommentoimaan. (Täällä pari esimerkkiä.) Muuten hyvä idea, mutta jonkun pitäisi nähdä se vaiva, että etsii kaikki asiaan liittyvät twiitit ja luo Storify-ketjun. Kuka viitsii? Ja kun Storify-tilit ovat henkilökohtaisia, haluavatko keskustelijat osallistua jonkun henkilökohtaisen tilin ”avustamiseen”?

Viides vaihtoehto voisi olla, että joku keskustelun osanottajista luo avoimen blogin vaikkapa wordpress.com:iin, joka on ilmainen. Ja taas syntyy ongelma. Millaisiksi pitäisi muotoilla blogin asetukset, jotta jokainen halukas pääsee osallistumaan? Ketkä ovat blogin administraattorit? Miten jatkokeskustelu aloitetaan järkevästi, jotta taustaa olisi kommentointia ajatellen riittävästi?

Ehkä meidän pitää vain hyväksyä, että varsinkin Twitterissä ”keskustelu” on – kuten amerikkalaiset sanovat – a flash in the pan eli ryöpsäys, joka kestää hetkensä ja unohtuu sitten saman tien.

Se olisi sääli.

Siksipä kysymys some-viisaille: Kun Twitter-keskustelu paisuu parista-kolmesta keskustelijasta laajemmaksi, mikä on hyvä foorumi jatkaa? Ottaen huomioon, että

• jo syntynyt twiittiketju voi olla aika pitkä ja tulisi jotenkin saada alustukseksi mukaan
• kenenkään ei tarvitsisi opetella kovasti uutta
• moni vierastaa uusiin some-palveluihin liittymistä
• vastaan saattaa tulla mustasukkaisuutta siitä, kuka jatkoratkaisua hallinnoi

En ole keksinyt. Auta! Kommentoi tuohon alle, niin referoin Twitterissä kaikkien hyväksi.

Erityisesti B2B-markkinointi halvaantuu usein liian mutkikkaan kysymyksenasettelun vuoksi. Hirmuisen määrän reunaehtoja tulee täyttyä, ennen kuin voidaan ryhtyä menestymään.

Eipä tehdä elämää liian vaikeaksi.

Menestyvää markkinointia tehdään kysymällä itseltään kolme kysymystä:

1. Kenen haluan tekevän mitä tutustuttuaan aineistooni?
2. Miksi hän muuttaisi nykytilannettaan?
3. Millä todistan, että muutos kannattaa?

Kun näitä lähdetään punomaan auki, päästään nopeasti pitkälle.

Jos tarvitset mietintäapua, saa soittaa.

Sisältömarkkinoinnin pikkuhiljaa vallatessa alaa myös B2B-maailmassa ilahduttaa aina, kun vastaan tulee yritys, joka välittää kommunikoida asiakkaidensa kanssa. Kuten vaikka sellainen, jolla on asiakaslehti. Asiakaslehti onkin oivallinen väline niin ajatusjohtajuuden luomiseen kuin informaation jakamiseen.

Asiakaslehteä julkaiseva yritys on ansainnut mitalin siitäkin syystä, että on ilmeisesti ymmärtänyt nykypäivän vaatimuksen: mitä enemmän sisältöä on netissä ja näin ollen hakukoneiden löydettävissä, sitä todennäköisempää on, että yrityksen sivuille löytävät tiensä ne, jotka ovat kyseiseen alaan liittyvistä hakutermeistä kiinnostuneet.

Hiukan pitäisi kuitenkin miettiä asiakaskokemusta.

Painettu asiakaslehti toimii netissä huonosti

Valitettavan usea yritys menee yli siitä missä aita on matalin: netin asiakaslehti on painetun lehden näköispainos eli käytännössä painon käyttämä PDF-tiedosto. Helppoa ja kustannustehokasta, kyllä, mutta surkeasti luettavissa tietokoneen näytöltä. Ja jotkut vielä tuuppaavat nettiin sen jättiläismäisen paino-PDF:n, joka latautuu ja latautuu ja latautuu… Kun netissä yleisesti pidetään kriittisenä kärsivällisyysrajana 3–10 sekuntia, kenen oletat haluavan odottaa minuutin tai kaksi nähdäkseen markkinointiaineistosi?

Hakukoneet osaavat kyllä jo tänä päivänä indeksoida PDF-tiedostojenkin sisällön. Painomateriaalista tehdyssä PDF:ssä kuitenkin on lähes poikkeuksetta sama palstoitus kuin painetussa lehdessä. Kuvittele lukijaa, joka löytää asiakaslehtesi hakutermin kautta. Kun ensimmäinen palsta on luettu alas saakka, on taas kelattava tiedoston yläreunaan nähdäkseen, miten juttu jatkuu. Eikä se jatku, vaan juuri tässä kohtaa katkeaa. Tällä tavoin toteutetun vaikkapa nelipalstaisen sivun käyttäjäkokemus on niin onneton, että lukija luultavimmin jättää lukemisensa kesken jo ensimmäisen artikkelin kohdalla.

Moni julkaisija näet unohtaa, että siinä missä painettu lehti on pystyformaatissa, tietokoneruutu on vaakaformaatissa. Jos painettu sivu julkaistaan sellaisenaan netissä, siitä näkyy ruudulla noin puolet. Automaattisesti on kelailemista tiedossa. Näin kompastutat lukijasi heti kättelyssä.

Näppärä uusi teknologia voi olla menestyksen este

Moni markkinoija on keksinyt, että on olemassa sovelluksia, jotka tuottavat nettiin selailtavia lehtiä. Olet varmaan nähnyt tämän kaltaisia juttuja. Kun ajatellaan, että hakukoneen kautta aineistosi löytävä lukija on aidosti kiinnostunut asiasta, miksi tehdä käyttöliittymästä tarpeettoman hankala? (OK, tuon äskeisen sisältö on minun kirjoittamani, eikä lukukokemuskaan ole suuren kirjasinkoon ansiosta huono, mutta ajattelepa, jos tuotos olisi tabloid-kokoinen asiakaslehti, jonka sisältöä yrität katsoa älypuhelimella.)

Mitä helpommin sisältö on “otettavissa”, sitä parempi. Selailtava lehti on hauskan näköinen ja jaksaa hetken viehättää uutuudellaan, mutta jos präntti on liian pientä luettavaksi ilman suurentamista, olet onnistunut kehittämään lukijan ja sisältösi välille esteen. Miksi haluat viestisi olevan vaikeasti saavutettavissa?

Yllätys, netti toimii HTML:llä

Olisi hyvä nähdä hiukan vaivaa, jotta tekisit lukijan elämän helpommaksi. Tee nettiin jo olemassa olevasta aineistosta HTML-sivu, jota on helpompi lukea. Kas kun netin natiivi tiedostomuoto sattuu olemaan juuri HTML.

Nykypäivänä ei varmaan ole yhtään nettiselainta, joka ei pystyisi näyttämään jossain määrin kelvollisesti muitakin tiedostomuotoja kuin HTML. Mutta jos et kirjoita painettua asiakaslehteä peilikirjoituksena, miksi pakottaisit nettilukijasi ja hänen käyttämänsä teknologian lisäponnistuksiin?

Entäs se kommunikaatio?

Heti tuolla alussa puhuin kommunikoinnista asiakkaiden kanssa. Wikipedia kertoo meille seuraavaa:

Suomalainen viestintätutkija Osmo A. Wiio on määritellyt viestinnän tietojen vaihdannaksi ihmisten kesken.

Missä siis on aineistosi vuorovaikutteisuus? Onko nettiasiakaslehdessäsi kommenttimahdollisuus? Ja ehkä jo arvasitkin, että seuraavaksi ehdotan yksisuuntaisen asiakaslehden sijaan kaksisuuntaista blogia.

Mitä enemmän annat sinusta, yrityksestäsi ja tuotteestasi kiinnostuneelle lukijalle koukkuja olla suorassa yhteydessä ja saada suoraa palautetta, sitä sitoutuneemman potentiaalin saat.

Kysymyshän kai oli sisältömarkkinoinnista? Jonka piti tuottaa jotain viivan alle?

Mahdollistamalla palautteen avaat kaksisuuntaisen kanavan. Ja potentiaalinen asiakas, joka lukee viestisi ja ehkä vaivautuu jopa kommentoimaan sitä, on huomattavasti lähempänä ostavaa asiakasta kuin se, jonka kurkusta vain työnnät alas omaa viestiäsi.

Markkinointi & Mainonta -lehden tämänpäiväinen artikkeli ICT-alan markkinointi ei pure kertoo meille, että IT-slangi ei myy. Todisteeksi tuodaan muutamien alan asiantuntijoiden näkemyksiä, mutta todistelujen sisältö jää vähintään yhtä hämäräksi kuin ongelma itsessään.

”Markkinoinnin, myynnin ja teknologian yhteistyön merkitystä ei ymmärretä” on yhden asiantuntijan selitys. No, neljännesvuosisadan kokemuksella en ymmärrä minäkään, mitä tuo lausunto pitää sisällään.

”Markkinointiargumentteja ei ole rakennettu tuotteen sisään”, kertoo toinen asiantuntija. Siis mitä käytännössä?

Ja anteeksi vain, ”Markkinoinnin ja myynnin aktiivinen rooli jo tuotekehityksessä on välttämätöntä pelkästään loppuasiakkaan ostopäätöksen turvaamisessa ja tyytyväisyydessä” sisältää paljon hienoja sanoja, muttei selvennä asiaa tippaakaan.

Uutisen ainoa ymmärrettävä viesti on lopussa: ”Viestin pitää olla selkeä.” Tämän ymmärrän minäkin, jopa kirjoitin aiheesta aiemmin.

On joltinenkin paradoksi, että IT-slangin toimimattomuuden todistelijat kertovat asiasta toimimattomalla slangilla.

Miten voi olla niin vaikea sanoa selkeästi, että markkinoinnin teho riippuu siitä, miten kerromme pystyvämme ratkaisemaan asiakkaan ongelman? Jota hän ei välttämättä tiedosta itsekään.

Sorry asiantuntijat. ICT-alan markkinoinnissa, kuten missä tahansa markkinoinnissa, sabloona menee jokseenkin näin simppelisti:

1. Osoita ymmärtäväsi, mikä asiakkaan ongelma on. Tai herätä asiakas huomaamaan ongelmansa.
2. Kerro, miten sen ratkaiset. Paremmin, nopeammin, halvemmalla, vähemmällä vaivalla, tuottaen lisää viivan alle.

Kaikki muu on turhaa sanahelinää.

(Tietysti voi olla, että jutun kirjoittaja on valinnut väärät sitaatit tai muuten ei ole ymmärtänyt haastateltavien pointteja – ei olisi ensimmäinen kerta.)

Jos haluat tehokkaampaa markkinointiviestintää kummallisten selitysten sijasta, meillä on selkeä yhteistyön paikka. Seikkaile sivustolla vakuuttuaksesi ja ota sitten yhteys.

Kun rakastut, mitä tapahtuu? Annat puutteet anteeksi, näet hyviä aikomuksia kaikessa mitä toinen tekee, uhraat oman mukavuutesi ja panet asioita uuteen tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mitä rakkautesi kohde arvostaa.

Siispä rakastu bisneksessä.

Olet yrityksen markkinointivastaava, jonka tavoitteena on saada markkinointi toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rakastu kirjoittajaasi, visuaaliseen suunnittelijaasi, konsulttiisi. Kanna hänet esteiden yli, tasoita hänen tietään, kuiski helliä sanoja hänen korvaansa. Omistaudu hänelle.

Olet markkinointipalvelujen tarjoaja. Rakastu asiakkaaseesi. Mieti, mikä tuottaa hänelle iloa. Käytä jokainen eteen tuleva tilaisuus tehdäksesi hänet onnelliseksi. Ole läsnä, kun hänellä on vaikeaa. Tuo odottamattomia lahjoja. Omistaudu hänelle.

Ette ehkä päädy rakastavaisiksi ensimmäisenä iltana. Mutta puolihäpeilevän, pikaisen hyvästijätön sijasta saatatte ennen pitkää huomata olevanne naimisissa lopuksi ikäänne.

Olet saattanut huomata, että sivustoni Minusta-sivulla sanon:

Joitakin tuotteita ja palveluja pidetään ”epäseksikkäinä”. En allekirjoita tätä lainkaan.

Uusi teknologia, uudet keksinnöt ja kiinnostavat tuotteet herättävät aina suurta mielenkiintoa, ja niitä pohditaan ja kommentoidaan laajasti ja näkyvästi tiedotusvälineissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Mietipä vaikka, paljonko Nokian uusi Lumia sai palstatilaa niin ennen julkistamistaan kuin sen jälkeen. Mutta maailmassa on sadoittain tavallisen tallaajan kannalta mielenkiinnottomampia materiaaleja ja tuotteita, jotka silti ansaitsevat tulla huomatuiksi – ja markkinoiduiksi huikeudelleen oikeutta tekevällä äänensävyllä. Voisiko sellaista olla vaikka valurauta? Tai lastulevy?

Urani varrella olen kirjoittanut useistakin ensi näkemältä ”epäseksikkäistä” tuotteista, jotka lähemmin katsoen osoittautuvat hyvinkin kiinnostaviksi.

Valurauta

Vuosia sitten asiakkaanani oli Högforsin valimo, joka tuolloin kuului Santasalo-konserniin. Yritys oli kehittänyt Kymenite ADI -nimellä markkinoille tuodun austeniittivaluraudan, joka mikrorakenteensa ansiosta on erittäin lujaa ja kulutuksenkestävää. Materiaalia käytettiin aluksi kovalle rasitukselle alttiissa teollisuusvaihteissa, mutta sille löytyi pian muitakin sovelluksia.

Tiesitkö esimerkiksi, että tätä materiaalia käyttivät useat eurooppalaiset hyötyajoneuvovalmistajat komponenteissa, jotka oli tarkoitettu Siperian kaltaisiin käyttöoloihin? Kun pakkanen kiristyy -50°C tienoille, tavallinen rauta ja teräs muuttuvat niin hauraiksi, että niistä valmistetut komponentit rikkoutuvat herkästi. Tai että materiaalia testattiin lujuutensa ja loistavan kulutuskestävyytensä ansiosta myös telaketjumateriaalina?

Lastulevy

Päältä katsoen lastulevy voi vaikuttaa suunnilleen yhtä jännittävältä kuin hiekka. Mutta tuote saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun paljastuu, että erityiskäsiteltynä ja pinnoitettuna se on kestävämpää kuin teräs kovalle kulutukselle alttiissa sovelluksissa. Esimerkiksi sellaisissa kuin virvoitusjuomatehtaan jakeluautojen lava, jota pitkin raahataan satojatuhansia juomakoreja. Tai että siitä voi rakentaa jäähdytysalusten välikansia. Sellaisiakin tuotevariantteja on, jotka sietävät korkeita kosteusprosentteja. Aivan muuta kuin yleinen uskomus, että lastulevy muuttuu kostuessaan veteläksi massaksi. Ei siis ihme, että Schaumanille oli todella mielenkiintoista tehdä aiheesta markkinointiaineistoa.

Mobiiliteknologiaa sähkönjakeluverkoissa

Eräs asiakkaani valmisti mobiiliteknologiaan perustuvia laitteita, joilla ohjataan sähköverkkojen maastokatkaisimia. Maastokatkaisimet laukeavat automaattisesti, jos verkkoa kohtaa häiriö, kuten linjalle kaatuva puu tai salamanisku. Mobiiliteknologia mahdollistaa jokaisen maastokatkaisimen valvonnan erikseen sekä uudelleenkytkennän, jos häiriö on tilapäinen.

Jos vaurio edellyttää korjausmiehistön lähettämistä paikalle, verkonhaltija useimmiten tietää suunnilleen, missä vika sijaitsee, mutta oikean paikan löytäminen vie runsaasti aikaa esimerkiksi vaikeassa maastossa tai tiettömillä alueilla. Mobiiliteknologian ansiosta jokainen maastokatkaisin pystyy lähettämään automaattisen hälytyksen valvontakeskukseen ja antamaan sijaintitietonsa, mikä säästää kunnossapidossa satoja työtunteja ja kymmeniätuhansia euroja vuodessa.

Kuten huomaat, uusi Pinterest tai seuraava iPhone eivät millään muotoa ole ainoita asioita, joista B2B-copywriter pystyy innostumaan.

Menisin jopa niin pitkälle, että väittäisin edellä kuvaamieni tuotteiden olevan niin yrityksille kuin kansantaloudelle arvokkaampia kuin useat uudet keksinnöt kuluttajatuotteissa ja -teknologioissa.

Ja siksi myös valurauta ja lastulevy ansaitsevat laadukasta markkinointia. Yritysten itse tuottama markkinointiaineisto kärsii usein yrityskliseistä ja teknisestä kapulakielestä. Eivät asiakkaasi sellaista osta. Pidä siis huoli siitä, että omasta tuotteestasi kirjoitetaan sen ansaitsemalla innostuksella ja asiantuntemuksella, onpa se ”seksikäs” tai ei.

Teknologiayrityksen markkinointi on usein hankalaa ja aikaaviepää, ja siksi etenkin toimintansa alkuvaiheissa oleva yritys saattaakin keskittyä enemmän tuotteensa erinomaisuuden hiomiseen kuin markkinointiin.

Se voi kuitenkin olla virhe.

Markkinoinnin, tuotannon ja johdon välisen kolmiyhteyden tulee toimia saumattomasti. Suosittelen lukemaan Sitran raportin numero 28 vuodelta 2002, joka iästään huolimatta on aika hyvä näkemyksen avartaja.

Vinkki: kun avaat tiedoston pdf-lukijaasi, tee tekstihaku termillä ”markkinoin*”. Tulet yllättymään aiheen tärkeydestä.

Kansainvälisessä työskentelyssä on se jännä puoli, että joskus pääsee vaikuttamaan päätöksentekijöihin ja kenties jopa aiheuttamaan pikkuruisen laineen kansainvälisen talouspolitiikan ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

Jos olet lukenut blogiani aiemmin, saatat muistaa juttuni EU:n ensimmäiseen, Krakovassa pidettyyn yhteismarkkina­konferenssiin osallistumisestani lokakuussa 2011. (Jos et, ei se mitään, täällä on taustaa ja tarinaan liittyvä video on tässä.)

No nyt tarina jatkuu. Euroopan talous- ja sosiaalikomissio järjestää Tallinnassa 1.6. konferenssin aiheesta Digital Estonia – Benchmarking good practices, johon minut on kutsuttu yhdeksi panelisteista.

Jos satut olemaan Tallinnassa kesäkuun ensimmäisenä päivänä, tapaammeko?

Konferenssin täydellinen ohjelma löytyy klikkaamalla kuvaa tai tästä
(pdf).

Olet varmaan tilannut sähköpostiisi uutiskirjeitä, joiden olet arvellut antavan arvokasta tai muuten kiinnostavaa tietoa liiketoimintasi tai oman kehittymisesi tueksi. Moniko e-uutiskirje antaa odottamaasi lisäarvoa?

Jos useimmat, onnitteluni. On kuitenkin todennäköistä, että olet saman ongelman edessä kuin minäkin.

Sanotaanpa, että saat säännöllisesti vaikka 20 uutiskirjettä. Mitä useammin sellainen tipahtaa inboxiisi, sitä suuremmat ovat odotuksesi – jos joku katsoo asiansa niin tärkeäksi, että sitä on oikeutettua tyrkyttää sinulle päivittäin, hommasta on paras olla jotain hyötyä, vai mitä?

Moni lukemasi e-uutiskirje kuitenkin jää jotenkin suutariksi. Jos reaktiosi on ”Äh, taas meni viisi minuuttia hukkaan”, se ei vielä ole katastrofaalista, mutta jos mielessäsi pyörii useimmiten ”Hitto että tätä roskaa taas tulee”, lähettäjä ei osaa hommaansa.

Hupaisinta on, että uutiskirjeiden tuottajat esiintyvät useimmiten alansa asiantuntijoina. Muutenhan et olisi tilannutkaan julkaisuja alun pitäenkään.

Viime viikkoina olen itse ärsyyntynyt muutamaankin e-uutiskirjeeseen. Lähettäjät tuntuivat tietävän mistä puhuvat, kun ne tilasin. Nykyisin heidän postilaatikontäytteensä ei saa minua vain tuhahtamaan, vaan suorastaan murahtamaan.

Joko lisäarvo puuttuu täysin, jollei siksi lueta pitkäpiimäistä selostusta webinaarista, videosta, podcastista tai jostain muusta hengentuotteesta, lähettäjän omasta tai jonkun toisen, jolla on hintalappu. Ei myynnissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos jokikinen maili vain myy, turhautumiskynnys madaltuu nopeasti.

Tai sitten lähettäjä kertoo asiansa muka huumorilla, mutta onnistuu kirjoittamaan löysää lätinää, joka menee täysin ohi. Kukaan vastaanottaja ei halua lukea pelkkää täytettä, ja huumori on vaikea laji, jossa onnistumisprosentti on pieni.

Jos siis oletetaan, että saat päivittäin 20 e-uutiskirjettä ja käytät jokaisen lukemiseen keskimäärin 5 minuuttia,  päivästäsi menee hukkaan yli puolitoista tuntia.

Siksi kaksi asiaa:

1. Jos julkaiset e-uutiskirjettä, kiinnitä ihmeessä huomiota siihen, että vastaanottaja saa hyötyä jokaisesta postituksestasi. Ei vain tietoa jostain, jota myyt, vaan lähetyksestäsi itsestään – ja itselleen.
2. Jos huomaat vastaanottavasi e-uutiskirjeitä, joiden ärsytysprosentti on suurempi kuin hyötyprosentti, karsi ”opettajiasi” armotta. Saman lähettäjän muutamankin peräkkäisen postin deletointi on jo merkki siitä, että kannattaa etsiä se ”unsubscribe”-linkki.

Sinun vuorosi. Jos keräät osoitteita e-uutiskirjettäsi varten, miten varmistat, että tuotat lisäarvoa? Jos luet e-uutiskirjeitä, millaisia kokemuksia sinulla on?