Olet varmaan tilannut sähköpostiisi uutiskirjeitä, joiden olet arvellut antavan arvokasta tai muuten kiinnostavaa tietoa liiketoimintasi tai oman kehittymisesi tueksi. Moniko e-uutiskirje antaa odottamaasi lisäarvoa?
Jos useimmat, onnitteluni. On kuitenkin todennäköistä, että olet saman ongelman edessä kuin minäkin.
Sanotaanpa, että saat säännöllisesti vaikka 20 uutiskirjettä. Mitä useammin sellainen tipahtaa inboxiisi, sitä suuremmat ovat odotuksesi – jos joku katsoo asiansa niin tärkeäksi, että sitä on oikeutettua tyrkyttää sinulle päivittäin, hommasta on paras olla jotain hyötyä, vai mitä?
Moni lukemasi e-uutiskirje kuitenkin jää jotenkin suutariksi. Jos reaktiosi on “Äh, taas meni viisi minuuttia hukkaan”, se ei vielä ole katastrofaalista, mutta jos mielessäsi pyörii useimmiten “Hitto että tätä roskaa taas tulee”, lähettäjä ei osaa hommaansa.
Hupaisinta on, että uutiskirjeiden tuottajat esiintyvät useimmiten alansa asiantuntijoina. Muutenhan et olisi tilannutkaan julkaisuja alun pitäenkään.
Viime viikkoina olen itse ärsyyntynyt muutamaankin e-uutiskirjeeseen. Lähettäjät tuntuivat tietävän mistä puhuvat, kun ne tilasin. Nykyisin heidän postilaatikontäytteensä ei saa minua vain tuhahtamaan, vaan suorastaan murahtamaan.
Joko lisäarvo puuttuu täysin, jollei siksi lueta pitkäpiimäistä selostusta webinaarista, videosta, podcastista tai jostain muusta hengentuotteesta, lähettäjän omasta tai jonkun toisen, jolla on hintalappu. Ei myynnissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos jokikinen maili vain myy, turhautumiskynnys madaltuu nopeasti.
Tai sitten lähettäjä kertoo asiansa muka huumorilla, mutta onnistuu kirjoittamaan löysää lätinää, joka menee täysin ohi. Kukaan vastaanottaja ei halua lukea pelkkää täytettä, ja huumori on vaikea laji, jossa onnistumisprosentti on pieni.
Jos siis oletetaan, että saat päivittäin 20 e-uutiskirjettä ja käytät jokaisen lukemiseen keskimäärin 5 minuuttia, päivästäsi menee hukkaan yli puolitoista tuntia.
Siksi kaksi asiaa:
- Jos julkaiset e-uutiskirjettä, kiinnitä ihmeessä huomiota siihen, että vastaanottaja saa hyötyä jokaisesta postituksestasi. Ei vain tietoa jostain, jota myyt, vaan lähetyksestäsi itsestään – ja itselleen.
- Jos huomaat vastaanottavasi e-uutiskirjeitä, joiden ärsytysprosentti on suurempi kuin hyötyprosentti, karsi “opettajiasi” armotta. Saman lähettäjän muutamankin peräkkäisen postin deletointi on jo merkki siitä, että kannattaa etsiä se “unsubscribe”-linkki.
Sinun vuorosi. Jos keräät osoitteita e-uutiskirjettäsi varten, miten varmistat, että tuotat lisäarvoa? Jos luet e-uutiskirjeitä, millaisia kokemuksia sinulla on?
Kukapa palvelutuotteen tilaaja ei toivoisi saavansa hyvää, nopeasti ja halvalla.
Todellisuudessa näistä attribuuteista voi toteutua kerrallaan vain kaksi.
Jos haluat hyvää nopeasti, se ei voi olla halpaa. Tekijä joutuu tällöin suunnittelemaan aikataulunsa erikseen, järjestämään muut työnsä uudelleen ja tekemään pitkää päivää. Prioriteetti maksaa.
Jos haluat hyvää halvalla, se ei tapahdu nopeasti. Kiireellisemmät ja tuottavammat työt menevät edelle. Tekijä pystyy ottamaan tällaisen työn käsittelyyn vasta tärkeysjärjestyksen loppupäässä.
Jos haluat nopeaa työtä halvalla, se ei ole hyvää. Sikäli kuin yhteistyökumppanisi ylipäätään suostuu ottamaan tällaisen työn vastaan, se ei anna mahdollisuutta perehtyä aiheeseen kunnolla, tehdä taustatutkimusta tai suunnitella työtä perinpohjaisesti. Laatu kärsii kiireestä aina.
Kun siis tilaat markkinointitekstiä, visuaalista suunnittelua, ohjelmistoa tai mitä tahansa luovaa suoritetta, varaathan sille riittävästi aikaa ja asiallisen budjetin.
Pari vuotta sitten nettiin työntämäsi markkinointiteksti tai suurella vaivalla ja rahalla tuottamasi painettu esite on tänään niin menneen talven lumia, että melkein hävettää. Toivottavasti painettua aineistoa ei jäänyt kaapin pohjalle kovin monta sataa eksemplaaria.
Vanhentunut markkinointiaineisto on markkinoijan painajainen. Ja risoo sitäkin enemmän, kun brosyyrin painatukseen tuli sentään käytetyksi monta tuhatta euroa, joille näin jälkeenpäin löytyisi parempaakin käyttöä.
Mutta eipäs heitetä kirvestä kaivoon ihan vielä. Jatkuu…
Kun erilaisten ilmaisten yhteisöpalvelujen yksityisyydensuoja on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, tuonpa esiin Dan Schawbelin kirjoituksen Mashablessa, jonka aiheena on oman käyttäjänimesi varmistaminen eri sosiaalisilla sivustoilla.
Jutussa mainitaan kaksikin palvelua, joiden avulla voi tarkistaa, onko jokin käyttäjänimi varattu vai vapaa: Namechk.com ja Knowem.com. Kokeilin huvikseni omaa nimeäni, etunimen kanssa ja ilman. Hämmästys, löysin useita saitteja, joilla nimeäni käytettiin, vaikka minulla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Jatkuu…
Olen aiemmin kritisoinut yritysmarkkinoijien tapaa “keskustella” potentiaalisten asiakkaidensa kanssa me-moodissa. Jos olet lukenut artikkelini Yritysmarkkinointi tarvitsee asennemuutosta – B2B:n tilalle B4B, tämä kirjoitus ei tule yllätyksenä.
Yllätys sen sijaan on se, etteivät markkinointiviestintää asiakkaille elääkseen tekevät mainostoimistot lähde asiakkaansa näkökulmasta. Jatkuu…
Jos yksinyrittäjänä tai pienyrityksen omistajana olet vähänkään seurannut nettimaailmaa, et ole voinut välttyä törmäämästä uutisiin Googlen ja Facebookin kilpailusta, taulutietokoneiden valmistajien riidoista tai älypuhelinten eri käyttöjärjestelmien valtataistelusta.
Vuodesta 2012 vaikuttaa tulevan hyvin turbulenttinen meidän nettikäyttäjien näkyvyyden ja löydettävyyden osalta. Yhtäällä muuttuvat tekniset alustat, toisaalla verkon käyttämiseen tarvittavat päätelaitteet.
Siksi viimeistään nyt kannattaa miettiä omaa sisältöstrategiaasi. Termistä huolimatta kyse on hyvin helposta päätöksestä.
Vaihtoehtoja on kaksi: Jatkuu…
(Tämän artikkelin englanninkielinen versio on kaikkien aikojen retweetatuin blogikirjoitukseni. Siksi toistan sen suomeksi tässä. Ehkä ajatuksessa on itua?)
Ajoittain iskee suorastaan epätoivo, kun näen B2B-yritysten yhä itsepäisesti markkinoivan itseään vain ja ainoastaan me-näkökulmasta. Käypä lähes millä tahansa B2B-nettisivustolla tai lue lähes mitä tahansa B2B-yrityksen esitettä ja huomaat niiden olevan täynnä sellaisia ilmauksia kuin “tarjoamme asiakkaillemme…” tai, mikä vielä karmeampaa, “XYZ on yritys, joka tarjoaa asiakkailleen…”.
“Me”? “Asiakkaamme”? “Yritys” ja “asiakkaansa”? Jatkuu…

Palkinnon luovuttaa sisämarkkinakomissaari Michel Barnier, Puolan varapääministeri Waldemar Pawlak seuraa vierestä
Palattuani juuri Krakovan SIMFO 2011 -konferenssista vastaanottamasta Euroopan Komission palkintoa Tell Us Your Story -kirjoituskilpailusta on aika tehdä yhteenveto tapahtumista.
Ensivaikutelma konferenssista yllätti. Koko tapahtumaa leimasi vahva tahto saada EU:n sisämarkkinat toimimaan paremmin. EU-päättäjistä yksittäisiin osallistujiin saakka kaikki todella halusivat purkaa rajat ylittävän kaupan esteet. Euroopan komission tavoitteena onkin sisämarkkinoiden ”uudelleenaktivointi” vuonna 2012. Jatkuu…
Kirjoitin aiemmin EU-sisämarkkinoiden ongelmista pienyrittäjän kannalta otsikolla Kun euroalueen maksuliikenne ei toimi eli miten Linkama päätyy Brysselin kautta EU-foorumille Krakovaan.
Tänään tarina sai jatkoa, kun sähköpostiini ilmestyi Euroopan Komission tiedote: Jatkuu…
Markkinointi & Mainonta -lehdessä 8.9.2011 Heidi Ekholm-Talas kirjoitti kommentin otsikolla “Kaikilla ei ole tarvetta lietsoa lamaa“, jossa paitsi kertoi ärsyyntyneensä mainostoimistopomojen laman lietsomisesta ja kehottaneensa porukoita muuttamaan suuntaa, myös raportoi mainostoimistojen johtajille aiheesta tekemänsä kyselyn tuloksista.
Vastauksista kaksi nousi kirkkaasti yli toisten. Jatkuu…





